[fa icon="calendar'] 27.4.2015 10:15 / kirjoittaja Mika Roman

 

Tekijnoikeudet_blogikoko.jpg

Tänään 27.4. vietetään Suomessa tekijänoikeuksien päivää. Aihe on ajankohtainen, sillä digitaalisessa maailmassa tekijänoikeudet ovat arvotavaraa, jotka herättävät monia näkemyksiä. Alan lainsäädäntö on jäänyt jälkeen ja siksi oikeuden omistajat sekä mediasisältöjä kuluttavat joutuvat toimimaan suuressa epävarmuudessa. 

Saako viestintätoimisto toimittaa asiakkalleen mediaosumat skannattuina PDF-liitteinä? Entä saako mediaseurantayritys tallentaa TV-lähetyksiä omille servereilleen asiakkailleen katsottavaksi? Molempiin kysymyksiin vastaus vaikuttaisi tällä hetkellä olevan ei, koska kummassakin tapauksessa teoksista tuotettaisiin uusi kopio. Siihen täytyy aina pyytää oikeudenhaltijan lupa. Silti olen alalla ollessani törmännyt tilanteisiin, joissa näin on tehty. Joskus oikeudenhaltija on asiaan puuttunut, toisinaan taas ei. Tekijänoikeuksien valvonta on satunnaista eikä kukaan halua joutua asiasta oikeuteen juuri edellä mainitun lainsäädännön epävarmuuden takia. 

EU-tasolla on tiedostettu, että tekijänoikeusdirektiivi kaipaa työstöä. Direktiiviä ollaankin parhaillaan uudistamassa. Omaa näkökulmaansa lobbaavat sekä oikeudenhaltijat että liberalisoinnin kannattajat. Median näkökulmasta huoli on ymmärrettävä: muutenkin vaikeuksissa olevan alan toimintaedellytyksiä ei saisi heikentää tekemällä ammattimaisen sisällön tuottamisesta kannattamatonta. Pelkona on tietenkin se, että sisältöä saisi alkaa vapaasti kopioida sen jälkeen kun se on kerran julkaistu verkossa. 

Suomessa oikeudenhaltijat ovat olleet asian suhteen hämmästyttävän passiivisia. Mediataloissa ei ilmeisesti ole koettu, että tekijänoikeuksia valvomalla saavutettaisiin tuottoja. Itse koen asian olevan täysin päinvastoin. On vaarana, että syntyy tilanne, jossa suomenkielisten mediayhtiöiden sisältöjen osittaista kopiointia ilman lupaa voidaan katsoa lailliseksi. Kun oikeudenomistajat eivät puutu esimerkiksi mediaseurantapalveluiden yhteydessä esitettäviin tekstikappaleisiin, syntyy ns. hiljainen hyväksyntä, eli hyväksytty käytäntö johon on myöhemmin vaikea puuttua. 

On kaikkien etu, että Suomessa säilyy monipuolinen media-ala, joka tuottaa selkeästi lailla suojattua sisältöä. Samalla luotaisiin pelisäännöt ohjaamaan viestinnän ammattilaisten mediakäyttöä. Toivottavasti tuleva hallitus ja media-ala ottavat agendalleen Suomen tekijänoikeuslainsäädännön muokkaamisen digitaalisen ajan tarpeita vastaavalle tasolle. 

 

Kuva: Lehtikuva/ Jussi Nukari 

Mika Roman

Kirjoittaja Mika Roman